Riemuitse, tytär Siionin
kiittäen laula, Jerusalem!

Luokses nyt saapuu Herras, kuninkaas.
Niin nyt hän saapuu, rauhan ruhtinas.

2. Oi, terve poika Daavidin
kansalles tuo sä siunaus!

Vahvista valtas’ iankaikkinen
Hoosianna taivaass’ soikohon.

Friedrich Heinrich Ranke (1798 – 1876), suom.?

Toinen versio:

1. Tytär Siion, iloitse!
Riemuitse Jerusalem!

Luokses tulee kuninkaas
jalo rauhan ruhtinas!

2. Hoosianna Daavidin pojalle!
Kansas siunaa lahjoillas!

Valtakuntas rakenna!
Hoosianna korkeudessa!

Friedrich Heinrich Ranke (1798 – 1876), suom. ?

Tytär Siion ei ole niitä lauluja joista ihmisillä olisi voimakkaita mielipiteitä ”oikeista” tai ”vääristä” sanoista. Kaikki tuntuvat jotenkin vääriltä. Noiden ylläolevien kahden lisäksi näkee muitakin versioita netissä pyörimässä. Suomentajia ei nimeltä mainita.

Tämän laulun kanssa on varmaan käynyt niin, että vähän väliä joku hoksaa että onpa kökköiset sanat, teen uudet. Sama tunne kun katsoo jonkun kaapelikanavan elokuvasuomennoksia. Tytär Siion oli aikansa kaapelikanavaelokuva.

Mutta adventtilauluista se on varmaan yksi eniten lauletuista, tai ainakin oli kun minä olin pieni. Ja oli se mukana koulun joulujuhlissakin usein. Me laulettiin muistaakseni: ”Tytär Siion, riemuitse..” Tai minä lauloin ”Tytärsi on, riemuitse”. Luulin että tytärsi on sama kuin tyttäresi. Kuka tai mikä se tyttäresi on, ei sillä ollut niin väliä, kunhan riemuitset.

Tytär Siionin sävel on alun pitäen G.F.Händelin oratorion ”Juudas Makkabeus” yksi kuorokohtaus, jossa ylistetään kotiin saapuvaa sotasankaria. Hyppy joulumaailmaan ei ollut kauhean iso: ylistys kuin ylistys. Mutta kun hypätään suomen kieleen ongelmat alkavat kasautua: sanat ovat järkiään liian pitkiä, sanojen paino on aina ensimmäisellä tavulla ja yksitavuisista sanoista on huutava pula.

Verrataanpa alkuperäistä oratoriota ja yhtä suomennosta:

seetheconquering

Siinä missä englanniksi lauletaan ”brow divine” pitkien kuvioiden kera, on suomentaja tarvinnut lähes kaikki nuotit, jotta ”rauhan ruhtinas” pystyttäisiin samassa ajassa esittämään. Barokkimaisen kepeys on poissa, tilalla jankuttava poljento joka suorastaan kerjää säestäjäkseen natisevaa urkuharmonia. Kaiken kukkuraksi ruhtinas-sanan viimeinen tavu jää soimaan kovaa ja korkealta, aivan kuin ’nas’ olisi koko virkkeen tärkein asia.

Ei minulla ole parempaakaan tarjota. Suomen kieli on se mikä on. Ja siksi on ymmärrettävää, että Tytär Siionin kääntäjät ovat yksimielisesti valinneet pysyä tuntemattomina.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s